PILS/PILSNER

Aito alkuperäinen Pilsner tulee Plzenin kaupungista Tsekistä. Tyylin lähimmistä jäljittelijöistä käytetään etenkin Saksassa nimitystä Pils. Tyyliin kuuluu vahva humalointi ja pehmeä, täyteläinen mallas, alkoholia noin 5% tai mieluummin aavistuksen verran sen alle. Makuvirheiden joukkoon kuuluva diasetyyli (voimainen sivumaku) ei tässä tyylissä ole virhe,  jos olut on tuoretta muilta mauiltaan ja kunnolla humaloitu.

Suuri osa maailmalla tällä tyylinimellä myydystä oluesta on ikävä kyllä surkeaa vesitettyä kopiota alkuperäisestä, eikä oikeastaan kuulukaan tämän tyylin alle, vaan "kansainvälisiin lagereihin". Poikkeuksiakin toki löytyy, mm. saksalaiset panimot ovat etenkin omassa maassaan myytävän pils-oluen suhteen melko puhdasoppisia, ja jotkut humaloivat pilsinsä hyvinkin roimasti.

Suomessa etenkin vanhempien sukupolvien miedosta oluesta käyttämällä sanalla "pilsneri" ei ole käytännössä mitään tekemistä tämän oluttyylin kanssa. Tuohon mielleyhtymään ovat ilmeisesti vaikuttaneet suomalaiset valtiovallan rappeuttamat olutolot vuosina 1919-1968, sekä kenties veneiden pohjalla hölskyvä pilssivesi.

Esimerkkejä:
Pilsner Urquell ja Gambrinus (Plzen, Tsekki), Flensburger, Jever, Bitburger (Saksa), Christoffel Blond (Hollanti), Con Domus (Belgia), Kukko Pils (Suomi).


Kullankeltainen. Hyvä valkoinen vaahto.


Vahvasti kukkaisenmausteista humalaa, täyteläistä mallasta, toffeemaisuutta, ruohomaisuutta, tuoreutta.


Terävää humalaa, maltaan pehmeää tukevuutta, luonnollista hiilihappoisuutta, häivähdys puuta ja paahtunutta viljaa.


Pitkään jatkuvaa humalan katkeraa kuivuutta ja maltaan makeutta.