PORTTERI JA STOUT

Portteri on alun perin Lontoossa kehittynyt tumma oluttyyppi. Lontoon vesi oli kalkkipitoista ja sopi hyvin tumman maltaan olueksi panemiseen. Tämä paikallinen tumma olut sai valtaisan menekin, kun Lontoosta kasvoi maailman ensimmäinen suurkaupunki.

Olutta pantiin vanhastaan pienissä paikallisissa panimoissa. Portterin suosio muutti tämän. Valtavat oluttehtaat pystyivät pieniä paremmin vastaamaan markkinoiden vaatimuksiin. Näin portterista tuli alkusysäys kehitykselle, joka johti varsinaisen panimoteollisuuden syntyyn.

Legendan mukaan portterin kehitti vuonna 1722 Ralph Harwood -niminen Bell-panimon omistaja. Hän tuotteisti silloisen muotijuoman "three threads", joka oli sekoitus kellanruskeaa pale-olutta, ruskeaa brown-olutta ja vanhaa, väljähtämään päästettyä hapanta olutta.

Tälle tuotteelleen Harwood antoi nimen "entire butt" eli "täydellinen tynnyri", koska pubinpitäjien ei enää tarvinnut sekoitella eri oluita, vaan he saattoivat laskea juoman asiakkailleen yhdestä tynnyristä. Tumman, vahvan ja hieman hapahkon oluen suosio kasvoi työtätekevän luokan piirissä, ja pian sitä kutsuttiin porter-nimellä.

Teollisen vallankumouksen alkuvaiheessa Lontoon väkiluku lähti voimakkaaseen kasvuun. Markkinat oluelle olivat valtavat ja ympärivuotiset. Ennen pitkää juomamarkkinoilla jylläsivät suuret yritykset, ykkösenä niistä Samuel Whitbreadin valtava portteripanimo Chiswell Streetillä Lontoon keskustassa.

Portterin alkoholipitoisuus oli näihin aikoihin noin 6 prosentin tasolla. Vahvempia tummia oluitaan panimot kutsuivat stoutiksi. Lontoosta vietiin näitä menestystuotteita ympäri saarivaltakuntaa, ja pian syntyi portteri- ja stoutpanimoita myös muualle maahan.

Irlannissa Arthur Guinness -niminen mies oli vuonna 1756 ostanut pienen panimon maaseudulta ja liiketoimien menestyessä muuttanut kolme vuotta myöhemmin toimintansa Dubliniin. Kasvavassa kaupungissa hänen panimonsa laajeni nopeasti saaren toiseksi suurimmaksi.

Vanhan Guinnessin poika Arthur II huomasi 1800-luvun puolivälissä oluen verotuksessa porsaanreiän: veroa maksettiin mäskiin käytetyn mallasmäärän eikä lopullisen tuotteen alkoholipitoisuuden mukaan. Niinpä Guinnessin olutreseptiä muokattiin siten, että mäski tehtiin verollisen maltaan lisäksi verovapaasta mallastamattomasta, tummaksi paahdetusta ohrasta. Mallastamattomassa ohrassa ei ole alkoholiksi käyviä sokereita, joten myös hiivakantaa piti kehittää ahneemmaksi; vahvaan olueen tottuneita kuluttajia ei ollut syytä suututtaa.

Näin syntyi uusi kuiva tumma oluttyyli Dry Stout. Uuden oluen menestyksestä kertoo se, että vuoteen 1920 tultaessa Guinness oli kasvanut maailman suurimmaksi panimoksi.